Kotivaatteet

Työvaatteet, kotivaatteet, kuravaatteet, rönttävaattet – suomalainen on nimennyt vaatetyypin jokaiseen ajateltavissa olevaan tilanteeseen ja tehtävään. Isot vaatteet ja pienet vaatteet taas ovat usein termejä, joiden kaiku korvassa (tai takaraivossa) resonoi ikävästi aamukiireen tuoksinassa. Onhan se ikävä, jos viikonlopun riennot tai eilisen ylimääräinen maitolasi ovat saaneet muodon turpoamaan tai vaatteet kutistumaan kaapissa. Samoin närästystä aiheuttaa sen viimeisen puhtaan kauluspaidan vetäminen kaapista, jonka kauluksesta jo tajuat: ”tämä on se pari numeroa liian suuri paita!” Päivä on pilalla, ennen kuin se on oikein alkanutkaan. Keksit ehkä muuta päälle pantavaa, ja pahimmassa tapauksessa paita on odottamassa seuraavaa aamuansaa myöhemmin.

Vaatteet

Harva vaatetyyppi saa kuitenkaan niin suurta tunteiden kirjoa aikaan, kuin ”kotivaatteet”. Kotivaatteet voivat edustaa sitä nuoruuden kammottua hetkeä, kun olet tuonut ystäviä tai mielitietyn vierailulle kotiisi ensi kertaa, ja vanhempasi ovat saapuneet tervehtimään vieraita – niinpä niin – ”kotivaatteissa”. Näissä upeissa, ihanissa, kamalissa rytkyissä, joiden arvoa ei kukaan muu oikein ymmärrä, paitsi kantaja itse.

Toisaalta taas kotivaate voi edustaa jotain uskon, toivon ja rakkauden ylittävää, suorastaan tuonpuoleista auvoa. Se on jotain, minkä pukemista odottaa jo perjantaiaamuna ennen ”työvaatteiden” päälle laittamista. Kotivaatteiden pukeminen on kuin astuisi valoon pitkän viikon jälkeen sillä hetkellä kun tiedät, ettei tänään tarvitse tehdä enää mitään. Kotivaatteet saattavat olla viikonlopun ainut asu, ja tästä maanantaina tiedätkin viettäneesi viikonlopun ansiokkaasti ja hyvin. Viikonlopun sotisopa ja virka-asu, siis.

Kotivaate maatalossa taas voi tarkoittaa jopa astetta siistimpää asua navettahaalarin tilalla. Tässäkin tapauksessa kotivaate puetaan, kun arjen askareet on suoritettu, ja oma henkilökohtainen hyvinvointi voidaan asettaa kaiken muun edelle.

Oodi kotivaatteille

Aamupala sängyssäKotivaate on tavallisin itsekäs teko suomalaisen arjessa – ja tätä voin suositella täysin sydämin toteutettavaksi milloin ikinä vain mieli tekee, jos ne sosiaaliset rakenteet (joilla olet itsesi ympäröinyt) vain antavat myöden. Jos ympäristösi ei hyväksy lainkaan kotivaatteiden käyttöä – juokse! Julistan kotivaatteet ihmisen rikkomattomaksi perusoikeudeksi, joiden käyttöä ei sovi estää kuin äärimmäisessä hätätilanteessa! Olkoon tuo jälkikasvun mielitietyn ensivierailu toki sen kaltainen este, että oma itsekäs hyvinvointi voidaan hetkeksi asettaa sivuun.

Voit tunnistaa myös todellisen ystävyyden kotivaatteiden käytöstä. Oletko itse, tai onko viikonloppuvierailulle saapunut vieraasi koskaan kysynyt: ”voinko laittaa kotivaatteet päälle?” Vielä parempi, jos kysymystä ei edes esitetty vaan ”rytkyt” on nyitty päälle sanattomassa yhteisymmärryksessä. Jaettu kotivaatehetki on kokemuksena omaa luokkaansa ja sinetöi kaveruuden elinikäiseksi ystävyydeksi. Se asettaa viikonlopun tavoitteet – tai ehkä pikemminkin tyhjentää tavoitetaulun tyystin. Yhdessä.

Mitä kotivaatteet ovat?

Mitä kotivaatteet sitten ovat? Tietenkin ne lempivaatteet jotka eivät purista, paina, ahdista tai pakota. Ne ovat vaatteita, jotka eroavat arjen työvaatteista tai muista suoritevaatteista. Ne mukavimmat housut, ehkä haalarimainen onepiece… Kenties kyseessä on se venynyt paita, josta aikoinaan pidit, ja joka oli työmaallakin päälläsi vähintään kerran, kaksi viikossa – mutta joka on käytöstä jo siinä määrin kulahtanut tai niin usein nähty, ettei sitä vain kehtaa enää näyttää.

Menneiden vuosien suosikki kotiasujen materiaaliksi oli ehdottomasti fleece. Tuo kevyt, mutta lämmin kangas 1960-luvun rakkauden vuosilta on pitänyt pintansa aina viime päiviin saakka. Helly Hansenin ja Norwegian Fiber Pile Inc:in kehittelemän materiaalin on kuitenkin sittemmin havaittu olevan huomattava taakka luonnolle! Pesussa fleecestä irtoaa pienenpieniä muovihiukkasia, joita nyt syömme, juomme ja hengitämme. Fleece voittikin kyseenalaisen kunnian ykkössijasta ”vuoden turhake” -kilpailussa vuonna 2017.

Perinteinen villa onkin nyt palaamassa kotiasujen ykkösmateriaaliksi. Hetkeksi tämä lammasystäviemme tuottama lämmin, mutta kevyt kuitu miltei unohdettiin norjalaisiin muovihuuruihin. Villa taitaakin olla se luontoystävällisin tapa pukeutua viileisiin syysiltoihin takkatulen tai televisioalttarin ääreen.

Kesän kotivaatteiden ykköskuosi on ehdottomasti pellava. Muoti-imperiumit ovat tekemässä vahvaa paluuta luontoon keinokuitujen sijaan. Pellavan ilmava, mutta samaan aikaan tukeva materiaali on mitä oivallisin asu viilentämään kuumoittunutta olemusta. Materiaalin tukevuus tekee kotivaatteistakin kuitenkin istuvia, suorastaan sotisopamaisia turvavaatteita, joihin on helppo ihmisen kääriytyä piiloon arjen askareilta.

Kotivaatteet ovat joillekin kirosana, joillekin kadotettu graalin malja arjen työvaatteiden hegemoniassa. Kotivaatteiden arvostuksen huomaa kuitenkin muotitalojen tarjonnassa. Tavaratalot ja verkkokaupat tarjoavat monenlaista kotivaatetta varmasti jokaiseen eri makuun. Löydä omasi!